Hiihtoloma viikko finaalissa!

Mukavan monipuolinen ja rauhallinen hiihtoloma alkaa olla takana. Viikko alkoi viime viikonloppuisella minun ja Tildan Helsingin-reissulla. Kävimme tapaamassa yhtä lapsuuden ystävääni ja hänen perhettään sekä esikoisemme Larin kummitätiä. Reissu vesisadetta lukuunottamatta oli erittäin onnistunut. Tarkoituksena oli kierrellä enemmänkin sisustusliikkeitä, mutta sadesää teki meistä mukavuudenhaluisia ja päätimme jättää kivijalkaputiikit toiseen kertaan. Graniitti joka tapauksessa kierrettiin ja sieltä jotain pientä ja käytännöllistä mukaan lähtikin. Alku viikko meni keskiviikon Pomp De Lux kutsuja valmistellessa ja voi, että mitkä ihanat kutsut taas olikaan! Talo täynnä ihania naisia ja ihania vaatteita, joita vakkariesittelijäni Mirjami kotiimme kantoi. Tuskin maltan odottaa, että vaatteet saapuvat! Loppuviikko ollaan otettu rennosti, ystäviä tapaillen, kirpparikierroksella, liikkuen ja tulipa sitä yksi uunituore vauvelikin nähtyä. Voi taivas kuinka pienet ihmiset saavat sydämeni pakahtumaan!

Viikko toi mukanaan myös pieniä sisustusprojekteja, on se kumma kuinka tuo kevät tuo potkua täällä kodissa puuhasteluun! Tässä muutama kuva keittiönurkkauksestamme...

Niin paljon kuin tykkäänkin kotimme viistokatosta, tuo se sisustukseen omat haasteensa - ainakin meikäläiselle! Kaappien päällä on paljon tilaa ja jotenkin tykkäisin sitä hyödyntää. Sopivan kokoisten esineiden löytäminen ja keksiminen on tuntunut vaikealta. Nyt kuitenkin alan olla tyytyväinen. Eikä varmasti ketään yllätä, että mitään kovin modernia ei sieltä löydy. Ikkunapokiin en kyllästy ikinä ja mielestäni ne on toimivia tuollaisenaankin, ilman sen kummempia ehostuksia. Kaapin päällä oleva tarjottimilla täytetty kauppakori oli aiemmin puukoppana.

Tuon ihanan Lakupekka patalapun mieheni sai oppilaaltaan kiitoslahjana. Keittiöö valtaa purkit ja purnukat.

Vanha perunakappa sai kaverikseen ison maatuskan, joka on lapsuuteni lempparilelu mummulasta. Ja tuon vanhan isomummuni pesupallon pelastin vanhempieni ulkovarastosta. Pesasin mäntysuovalla ja täytin keväisillä pajunkissoilla! Aika usein, kun tuota palloa vilkaisen ajattelen kuinka nykyajan kodinkoneet helpottavat kotitöitämme. Vielä kun löytäisin tuon kaveriksi vanhan pyykkilaudan!

Graniitista hankkimallani tussilla ja liitukalvoilla olen alkanut levittelemään kotiimme tekstejä jos jonkinmoisia! Siinä on nyt sekaisin uutta, vanhaa, muovia, lasia, puuta ja sinkkiä.

Tämä ihana vanha retrotermari on mummuni tavaroista, tykästyin siihen kovin vaikka normaalisti tuon sorttiset punostouhut eivät olekkaan juttuni.

Mukavaa tulevaa viikkoa KAIKILLE ja toivotaan, että se aurinko alkaisi pilkahtelemaan! <3

<3:lla Emppu

Ystävänpäivä!

Tänään on vietetty päivää, joka varmasti jakaa mielipiteitä...on ihmisiä, jotka pitää sitä täysin yhdentekevänä, toisia, jotka sen suuremmin miettimättä toivottelavat hyviä ystävänpäiviä ja sitten niitä joille sillä on suurempikin merkitys. Itse kuulun tuohon viimeisen ryhmään... ja mitä vanhemmaksi tulen sitä selkeämmin ymmärrän, kuinka suuri merkitys oikeilla ja aidoilla ystävillä on. Mutta myös ne kaverit on tärkeitä. Minulle henkilökohtaisesti ystävät antavat hyvin paljon ja ovat suuri osa elämääni ja tärkeitä tukipilareita. On ollut ihana huomata, että eri elämänvaiheissa saa luotua uusia ja kestäviä ystävyyssuhteita. Mikäs sen ihanempi tunne, kun huomaa jossakin ihmisessä jo muutaman lauseen ja yhteisen hetken jälkeen oman sielunkumppanin tai hengenheimolaisen. Minä niin vannon ystävien nimeen ja voi kumpa osaisin sen heille riittävän usein myös osoittaa! Ihanaa ystävänpäivän jatkoa kaikille!


Tässä vielä pari kuvaa meidän rappujen juuresta, siirsimme aiemmin nurkassa olleen oven lipaston taakse joulukuusen tieltä, mutta tuohon se on nyt toistaiseksi jäänyt. Se tuskin tuollaisenaan tulee tuohon jäämään ja päässä raksuttelee jos jonkinmoisia visioita ja ajatuksia. Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan!

Tuolla putkilo pärekorissa on makkaratikut ja toin sen mummuni jäämistöistä!

Rautalankasyrän! Vähänkö rock!

 Tuon matalan vadin toin kaksi vuotta sitten Riiasta paikkallisten käsityöläisten liikkeestä. Korun mummuni antoi joskus vuosia sitten ja lukon sain edesmenneen appiukkoni tavaroista. <3

Mukavaa viikonloppua kaikille!

<3: lla Emppu

Mahtavan viikonlopun kruunun vei oksetustauti!

Näihin lapsukaisten sairasteluihin ei varmasti koskaan totu tai ainakin ne tuntuu aina yhtä kurjilta. Tällä kertaa on vuorossa oksennustauti, johon toistaiseksi kaksi nuorinta sairastunut. Kyllä tämän kuitenkin jaksaa, sillä takana on ihan huippu viikonloppu. Ensin oli perjantaina Turun reissu ja vanhan työpaikkani 30-vuotis synttärit S/S Borea laivalla. Perheen kanssa yövyttiin sukulaisten luona Kaarinassa ja lauantai menikin mukavasti pienellä kauppakierroksella mieheni serkun kanssa... Ensin suunnattiin iiisolle lastenkirpparille, josta mukaan lähti lapsukaisille, jotain pientä ja tarpeellista. Eli vaatetta. Sitten oli vuorossa Ruskon Loviisan aitta - http://www.loviisanaitta.fi/ . Enkä vain voinut olla ohittamatta alekopan Creamin housuja. Housuja olen hyvin laiska ostamaan ja jos kohdalle osuu mieleiset ja sopivat, on niihin pakko tarttua.

Sitten päivä jatkui hassun hauskalla Pajanpuodilla Littoisissa - http://www.pajanpuoti.fi/ , joka pursui ovista ja ikkunoista mitä vastustamattomampia aarteita. Niin, kun arvata saattaa, ei sieltä tarvinnut tyhjin käsin lähteä. Kaikki jotka vähänkin tuolla suunnalla liikkuvat ja tykkäävät vanhoista esineistä, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan. Ja mikä parasta, mielestäni hinnat olivat erittäin kohtuulliset!

Tähän pikkupöytään, joka oli tuunattu vanhasta saavin kannesta iskin silmäni välittömästi. Ja hintaakin vain vaivaiset 20€.

Tältä se näytti kotona

Tuo vanha puulaatikko oli toinen, jonka puodista hankin. Olen tuommoista jo jonkin aikaa metsästänyt ja itseasiassa oli tarkoitus laittaa se olkkarin puolelle "kirjahyllyksi" toisen vanhan laatikon päälle. Täytyi kuitenkin todeta, että siihen se ei sopinutkaan, niinpä laitoin sen eteiseen kenkähyllyksi.

Ja koska edellellinen naulakko oli aivan liian harmaa, piti vaihtaa koukut laatikon kanssa saman sävyiseen laudan pätkään. Naulakon lauta on hankittu Hämeenlinnan Metsäkylän Navetasta - http://www.metsankylannavetta.fi/, jossa hinnat mielestäni vähän turhan kalliita. Vanhoista 2l perunakapoista en maksaisi 80-120 euroa tai pikkuisista lypsyjakkaroista 40-70 euroa. Vaikka kuinka ihania ovatkin! Tästä noin metrin mittaisesta laudan pätkästä köyhdyin vain kolmella eurolla, eli se ei ollut paha.

Toivotaan, että viikko jatkuu aurinkoisena ja pikkupotilaat pian tervehtyvät! Iloista viikon jatkoa kaikille!

<3:lla Emppu

Uudet huonekuviot!

Alkoi veljesten iltakarkelot yltyä sellaisiin sfääreihin, että asiaan oli puututtava. Joten päätettiin pistää molemmille omat sopet unien ajaksi ja leikkihuone pysyi ennallaan.

Olen huomannut, että ihmisillä on erilaiset tavat terapoida itseään surun tai murheen tullen, niinpä ei varmasti ollut sattumaa, kun rakas mummuni menehtyi jouluaattona niin meikäläisen muuttoruljanssi tavaroiden kanssa alkoi heti tapanin jälkeen. Olen jo pitkän aikaa sisustanut kotiamme mummun esineillä, kuten esimerkiksi tv-kaappi, iso sinkkiämpäri, kirjoituspöydän tuoli ja lukuisat ikkunapokat. Myös kaikki kotimme pitsit ja pitsilakanat ovat mummun varastoista. Ihanaa, että mummu ehti myös näkemään esineidensä uuden elämän! <3 En menettänyt vain mummua, vaan menetin elämästäni ihmisen, joka poikkeuksetta kysyi (vielä viimeiselläkin tapaamisella sairaalassa) mitä minulle kuuluu ja kuinka olen jaksanut. Ja niin surullista kuin se onkin, niin mummu oli minulle kautta aikain läheisempi kuin oma äitini on. Mummu oli se jolle jo lapsuudessa kerroin suruni ja murheeni ja se jonka luona oli turvallista. Tämän vuoksi teen varmasti vielä pitkään surutyötä tämän menetyksen kanssa.

Mutta sitten vielä kurkistus Tarmon unohuoneeseen, jonne hänellä oli kunnia saada rakas pikkusisko huonetoverikseen. Tämä järjestely ainakin toistaiseksi sujuu hyvin ja entinen talkshow-isäntä on myös vaiennut!

Huone ovelta katsottuna

Isännän nikkaroima hylly valokuvilla peitetty!

Ai että mä rakastan noita heinäseipäitä! Itse ommeltu tähtiverho!

Viime kevät laski yllemme sumuverhon, kun appiukkoni menehtyi yllättäin. Tämä ihana liukuovikaappi pelastettiin muistoksi papasta. Viimekesänä mieheni hioi kaapin, mutta muuta sille ei ehditty tekemään.

Ja nyt, kun on se prinsessa jolle ommella mekkoja, niin niitähän ommellaan! Ja mikä ihana tarina tässä mekossa... Minun toinen mummuni oli aikoinaan piirtänyt kaavat ja leikannutkin tämän ihanan Marimekon pallokuosisen liivimekon, mutta ei ollut koskaan ommellut saumoja kiinni. (Tarkoituksenaan myydä näitä omassa Marimekon liikkeessään) Niinpä minä ompelin, kun mummu oli tämän kaapin kätköistään löytänyt!

Näissä tunnelmissa kohti huomista ja tulevaa Turun reissua. Tarkoitus olisi päästä lauantaina kiertelemään paikallisia sisustushelmiä. Tuskin maltan odottaa!

<3:lla Emppu

Hurrjaa!!!

Hurrjaa! Miten ja mihin tämä kaikki aika onkaan mennyt... Hiukan hämilläni nyt tätä raapustan ja totean, että jossain vaiheessa elämä todella meni niin kiireiseksi, ettei tänne tullut mitään raapusteltua. Paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua. Iloisia, mutta myös niitä surullisia ja hyvin lopullisia asioita. Pitkä syksy tuntui entistäkin pidemmältä ja pää alkoi jo olla pensaassa, mutta nyt kun tuota ulkona olevaa auringonpaistetta katsoo saa huokaista, että se valo tuli sittenkin. Entistäkin suurempana ja merkityksellisempänä. Ihanaa! Tavoitteena jatkaa edelleen blogia positiivisena piristeenä, mutta ehkä sekaan saadaan ripaus elämän realiteetteja ja arkea.

Suurin syy blogipimentooni on ehdottomasti elämänmuutos, jonka nuo alla olevat kuvat paljastavat.

Prinsessan sänky, jossa itse ommeltu päiväpeitto keittiöpyyhkeestä ja tuunattu mobile vanhasta lampunvarjostimesta, josta sain idean ihanasta Mirjamin http://willawanilla.blogspot.fi/ -blogista.

Meidän perheeseen syntyi elokuussa kolmas lapsi, Tilda neiti. Tuo ihanaakin ihanampi pikku prinsessa valtasi kertaheitolla äidin sekä muun perheen sydämet. Kohta ikää siis puoli vuotta ja neidosta on kasvanut tomera ilopilleri. Olkoonkin, että hän niin kuin isoveljet on myös osannut valvottaa ja valvottaa!

Vaikka arki kolmen alle viisi vuotiaan lapsen kanssa on pitänyt äiskän ja iskän kiireisinä, on ymmärrys omista pienistä hetkistä ja laatuajasta itsensä kanssa myös korostunut. Ja mites muuten sitä tämmöinen sisustusintoilija viettäisi kuin pikkusia ja välillä vähän suurempiakin sisustusprojekteja tehden. Eli intohimo sisustamiseen, ompeluun, käsitöihin ja tuunauksiin ei ole hälvennyt mihinkään.

Jännä nähdä mitä kaikkea tämä vuosi tuo taas tullessaan. Minä itse ainakin olen suunnattoman onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla ympärilläni on. Ihanat lapset ja aviomies. Ihania ystäviä, jotka todella välittää ja osoittaa sitä muillakin kuin sanoillaan. Ystävillä, jotka aidosti kysyvät mitä minulle kuuluu ja jaksavat myös aidosti kuunnella, kun vastaan. Ja ennenkaikkea tuovat minulle sitä positiivista energiaa, jota tämä arjen pyörittäminen vaaditaan!

Tästä on ihana jatkaa ja toivottaa hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Emppu