torstai 23. tammikuuta 2014

Uudet huonekuviot!

Alkoi veljesten iltakarkelot yltyä sellaisiin sfääreihin, että asiaan oli puututtava. Joten päätettiin pistää molemmille omat sopet unien ajaksi ja leikkihuone pysyi ennallaan.

Olen huomannut, että ihmisillä on erilaiset tavat terapoida itseään surun tai murheen tullen, niinpä ei varmasti ollut sattumaa, kun rakas mummuni menehtyi jouluaattona niin meikäläisen muuttoruljanssi tavaroiden kanssa alkoi heti tapanin jälkeen. Olen jo pitkän aikaa sisustanut kotiamme mummun esineillä, kuten esimerkiksi tv-kaappi, iso sinkkiämpäri, kirjoituspöydän tuoli ja lukuisat ikkunapokat. Myös kaikki kotimme pitsit ja pitsilakanat ovat mummun varastoista. Ihanaa, että mummu ehti myös näkemään esineidensä uuden elämän! <3 En menettänyt vain mummua, vaan menetin elämästäni ihmisen, joka poikkeuksetta kysyi (vielä viimeiselläkin tapaamisella sairaalassa) mitä minulle kuuluu ja kuinka olen jaksanut. Ja niin surullista kuin se onkin, niin mummu oli minulle kautta aikain läheisempi kuin oma äitini on. Mummu oli se jolle jo lapsuudessa kerroin suruni ja murheeni ja se jonka luona oli turvallista. Tämän vuoksi teen varmasti vielä pitkään surutyötä tämän menetyksen kanssa.

Mutta sitten vielä kurkistus Tarmon unohuoneeseen, jonne hänellä oli kunnia saada rakas pikkusisko huonetoverikseen. Tämä järjestely ainakin toistaiseksi sujuu hyvin ja entinen talkshow-isäntä on myös vaiennut!
Huone ovelta katsottuna


Isännän nikkaroima hylly valokuvilla peitetty!


Ai että mä rakastan noita heinäseipäitä! Itse ommeltu tähtiverho!


Viime kevät laski yllemme sumuverhon, kun appiukkoni menehtyi yllättäin. Tämä ihana liukuovikaappi pelastettiin muistoksi papasta. Viimekesänä mieheni hioi kaapin, mutta muuta sille ei ehditty tekemään.



Ja nyt, kun on se prinsessa jolle ommella mekkoja, niin niitähän ommellaan! Ja mikä ihana tarina tässä mekossa... Minun toinen mummuni oli aikoinaan piirtänyt kaavat ja leikannutkin tämän ihanan Marimekon pallokuosisen liivimekon, mutta ei ollut koskaan ommellut saumoja kiinni. (Tarkoituksenaan myydä näitä omassa Marimekon liikkeessään) Niinpä minä ompelin, kun mummu oli tämän kaapin kätköistään löytänyt!

Näissä tunnelmissa kohti huomista ja tulevaa Turun reissua. Tarkoitus olisi päästä lauantaina kiertelemään paikallisia sisustushelmiä. Tuskin maltan odottaa!

<3:lla Emppu

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit tosi kauniisti mummustasi. Elämä jatkuu muistoissa ja niissä kaikissa ihanissa tavaroissa, joita olet saanut. <3 Voimia Emppu!!!!! <3
      Tuo Tildan mekko! <3 Ja mikä historia sillä!!!!
      Kiitos seurasta ja aarrejahdista! Odottelen jo uutta postausta niistä löydöistä!;)
      Meillä ikkuna pääsee paikalleen huomenna... tuolla se kylppärissä odottaa putsattuna. :)
      -S

      Poista