sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Äiti käy nyt rauhoittumisnurkassa!

Rauhoittumisnurkka. Halusin kotiimme erityisesti tuolle esikoisellemme paikan, jossa hän voisi käydä rauhoittumassa tai oleilemassa tilanteen niin vaatiessa. Jokainen, joka on taistellut uhmaikäisen lapsen kanssa ymmärtää varmasti miksi tällainen paikka kodistamme löytyy. Paljon puhutaan tempperamenttisista ja ns helpoista lapsista. Jos jommalle kummalle puolelle pitäisi meidän esikoisen kohdalla kuppi kallistaa olisi se tuo ensimmäinen. No sanotaan näin, että hän osaa olla hyvin päättäväinen, reipas mielipiteissään, vauhdikas toiminnoissaan ja voimakas tahdossaan. Niinä hetkinä tuo rappusten alle kyhäämäni rauhoittumisnurkka on osoittautunut hyvin otolliseksi paikaksi käydä hetken pysähtymässä. Hän saa olla siellä yksin, ilman, että kukaan häiritsee ja on sovittu, että sieltä tullaan pois sitten, kun on rauhoituttu. Näin lapsi saa silmiemme alla turvallisesti purkaa tuntojaan ja aikuiset on lähellä, jos tilanne tai lapsi vaatii. Joskus tuonne kömmitään lasten kanssa lueskelemaan tai makoilemaan. Ja onpa niitä hetkiä, kun äiskä on ilmoittanut käyvänsä hetken rauhoittumisnurkassa. Silloin pojat tietää, että äiti on nyt hetken rauhassa - tai oikeastaan esikoinen tietää. :) 

Onko sinun kodissa joku vastaavanlainen paikka tai pesä, joka on teillä toiminut? Olisi mielenkiintoista kuulla. Jätä kommenttisi, niin ilahdun varmasti!




Ompelin nuo tyynyjenpäälliset ikean ruutu- ja raitakankaasta sekä kaapista löytämästäni vanhasta verhokankaasta, turkoosiruutuinen. Patjan päällä on valkoinen ikea-päiväpeitto ja tuon jättityynyn päälle ompelin ikean sinisestä päiväpeitosta päällisen. Poro on esikoisen saama syntymälahja veljeltäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti