Valmis Mr. Kaappi

Oi oi... Nyt on Kaappi projekti saatu päätökseen. Huippua! Tästä lähtien meillä katsellaan siis televisiota kaapista! :) Alunperin tarkoitus oli sijoittaa kaappi yläkertaan ompeluhuoneeseeni kankaille, mutta kuinkas kävikään! Ihastuin siihen niin, etten olisi hannonut viedä sitä sinne "pimentoon"! Tässä se nyt  on ja kuinka ollakkaan lähti lumipallo taas pyörimään ja vähän muitakin muutoksia kalusteiden sijoittelussa. Kauaa ei siis tuo kesällä hankkimani Ikea-kokonaisuus ehtinyt vanheta, kun Rouvan mieli muuttui, mutta kyllä sille käyttöä löytyy...jahka päästään seuraavaan projektiin!

Jotain tämä nurkka vielä kaipaa, mutta ehkä se jotain tulee minua vastaan tulevan viikonlopun aikana.


 Tämä oli siis olohuoneen näkymä ennen muutoksia...

Ja tämä muutosten jälkeen...

Ilta ihanien tuotteiden parissa!

Keväällä päätin toteuttaa yhden haaveistani ja lähdin mukaan konsultoijaksi sisustustuotteille. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotain sisustuksen parissa ja jostain lehden sivulta pomppasi tuo Perfect Home -mainos silmiini. Päätin, että tästä olisi hyvä aloittaa haaveiden purku ja eikun hommiin. Mieheni (miten sen nyt kauniisti sanoiksi pukisi) aktiivisen harrastuksen vuoksi olin kuusi viikkoa poikien kanssa ittekseni, joten hyvin alkanut "harrastukseni" joutui parin kuukauden pakkolepoon. Tänään olikin sitten taas pitkästä aikaa kutsut ja voi että tykkään tuosta hommasta, harmi vaan että tänään jouduin ottamaan pojat mukaan ja se kauniisti sanottuna vähän haastoi iltaani.

Tässä muutama otos illan tuotteista ja asetelmista!

www.perfecthome.fi sivuilla pääsee tutustumaan katalogiimme ja ihaniin tuotteisiimme. Ja minuun saa olla rohkeasti yhteydessä, mikäli innostuu tilaamaan tuotteitamme tai haluaisi viettää illan ystävien ja läheisten seurassa ihastellen ja tutustuen "toikin on ihania" - juttuihimme! Kiertelen ympäri Pirkanmaata kutsuilemassa!

Urakka jatkuu...

Kaapin kimppuun ollaan hyökätty nyt urakalla. Eilen päästiin hiomaan ja laittamaan ensimmäinen maalikerros. Tänään oli sitten taas vuorossa hiontaa ja toinen maalikerros. Kaapin kanssa työskentely on niin terapeuttista ja antoistaa. Näkee oman käden jälkee ja vaiheesta toiseen siirryttäessä voi vain arvailla mikä on lopputulos. Katsotaan koska tulee valmista ja kuinka montaa maalikerrosta kaappi huutaa... Tyylilleni uskollisena ei mitään priimaa ja viimeisen päälle tasaista lopputulosta ole luvassa!

Kaappi vanhus!

Jos mieheltäni kysyttäisiin, ei hän varmasti löytäisi sanaa kuvaamaan sitä Emppua, joka innostuu jostain tuunailusta! Innostunut on siis aivan liian laimeasti ilmastaistu. Tällä kertaa kyseessä on tuo jo pari kuukautta terassillamme maannut kaappi-vanhus, jonka oli eilen aika irroittaa vuosia vuosia vanhat kerrokset ja siirtyä kohti uutta elämää uusissa nurkissa. Edelliset vuosikymmenet kun on joutunut viettämään kylmässä ulkovarastossa pohjanmaalla. Tässä vaiheessa kaikki kunnioitus miehelleni, joka sitten loppujen lopuksi kirveen kanssa raapi maalinpoistajan - kupruttamia maalikerroksia. Oli meinaa kädet yhtä vekkiä,  naarmua ja sen sellaista. Auts! Hauska kun olin juuri hetkeä aiemmin lukenut Glorian kodin -jutusta kuinka nykymiehet tekee alistuvasti homman kuin homman, mitä se vaimo ikinä sattuu keksimäänkään! Ei meillä vaan! ;)  No nyt on maalit pois ja syöksy kohti seuraavaa vaihetta, eli hiomista! Mutta tässä jo kuva projektimme ensivaiheesta.

Samalla räpsin pari kuvaa keittiön asetelmista ja yhdistelmistä...

Maanantai muka tylsä päivä!

Aika usein maanantai on viikon päivistä raskain ja vaikein. Kuitenkin tänään on ollut niin ihana päivä, että vaikka vakaasti uskonkin ajatukseen "kel onni on, se onnen kätkeköön! - niin tänään teen poikkeuksen. Päivä alkoi esikoisen kanssa ihanalla leivontahetkellä, kun tiesimme ystävävieraiden ilmestyvän hetkenä minä hyvänsä. Loihdimme omenapiirakan naapurilta saatujen syysomenien kustannuksella. Ystävien kanssa ihanaa jutustelua, lasten leikkiä, syömistä ja kahvittelua. Kaikin puolin onnistunut päivä, jota sitten päätettiin jatkaa miehen tultua töistä kotiin lähtemällä eväät repussa pyöräilemään ja metsäretkelle. Metsässä olon riemua kuvaa esikoisen lausahdus metsän "portilla", -ihanaa, kun tultiin tänne metsään. Kotiin päästyämme takka tulille, sauna päälle, minä tein pienet kyhäelmät metsälöydöistä ja pisteenä i:n päälle vielä maistuvat saunamakkarat. Tällaiset päivät tekee arjesta juhlan! Tässä vielä muutama kuva päivän kohokohdista ja ajatuksista!

 Lari apumiehenä omenapiirakan teossa! Larilla päällä Pomppis-paita.

Tämän ihanan kortin sain rakkaalta ystävältäni Klaukkalasta viimeviikolla. Jätin sen esille, koska joka kerta tulee vain niin hyvä mieli sen nähdessään. Voi, kun joskus itsekin ottaisi ja lähettäisi. Ystäviä, kun tässä maailmassa ei korvaa mikään. Kortin alla olevan servettitelineen olen maalannut mustaksi edellisen kullanvihertävän maalin päälle.

Tarmon kanssa hämmästellään varmaan käpyjä!

Ulkolyhty- kausi alkakoon! Lyhty Casamonicasta.

Asetelmat Perfect Homen sylinterilyhdyssä!

Naulakoita, hyllyjä, naulakoita hyllyjä - lisää naulakoita, hyllyjä!

Päätin jo muuttovaiheessa, että tuohon vessan seinälle tulee jotain. Asia on nyt muhinut ja hautonut päässäni ja jotain siihen on vihdoin ilmestynyt. Kas kummaa valkoista, hyllyä, peiliä ja naulakkoa! Tuon pikkuhyllyn ostin tovi sitten Ideaparkin ihanasta Villarosmarinista. Ostohetkellä koitin tinkimisen jaloa taitoa ja sain kaksi tuollaista pikkuhyllykköä (joissa vähän maalit lähteneet) lähes yhden hinnalla! Ensin olin kuvitellut, että niistä tulisi uudet yöpöydät, mutta siihen tarkoitukseen, ne eivät olleetkaan sopivat.

Toinen lokerikko päätyi poikien leikkihuoneeseen. 

Samalla siirsin leikkihuoneeseen tuon pikkukaapin, jonka olen aikoinaan hankkinut Villa Harmoniasta. Se kätkee nyt sisälleen palapelit ja kirjoja. Pokan päällä oleva Amanda B:n valosarja on Onnen Ovesta. Ja sielä ihana Susanna teki pallosarjasta mieleiseni, eli pinkit ja oranssit pallot vaihdettiin turkooseihin ja keltaisiin. Tuo, jos joku on asiakaspalvelua. Auto hyllykön päällä oli löytö Villarosmarinin lastenkaupan tyhjennysmyynneistä.

Yksi projekti päätökseen!

Joskus sitä vaan menee aikaa, että saa jonkun homman päätökseen. Tällä kertaa kyseessä, oli poikien huoneeseen virkkaamani matto. Alkukesästä jo tuon projektin aloitin, mutta eilen vasta tuli valmista. Lopputulos ei aivan sitä mitä silmissäni toivoin ja näin, mutta kyllä tuolla nyt mennään ja jos ei silmä ja sielu hyväksy, niin vaihtoon! Tuo luonnonvalkoinen tuossa meidän lattialla tekee vähän liian kellertävän efektin. Olin jo unohtanut kuinka terapeuttista tuo virkkaaminen on, ei tarvi kuin laskea ja ajatella seuraavaa silmukkaa. Käy melkein nukkumisesta! :) Mukavaa viikonjatkoa kaikille! Alla vielä yksi kuva tekeleestä!