Mahtavan viikonlopun kruunun vei oksetustauti!

Näihin lapsukaisten sairasteluihin ei varmasti koskaan totu tai ainakin ne tuntuu aina yhtä kurjilta. Tällä kertaa on vuorossa oksennustauti, johon toistaiseksi kaksi nuorinta sairastunut. Kyllä tämän kuitenkin jaksaa, sillä takana on ihan huippu viikonloppu. Ensin oli perjantaina Turun reissu ja vanhan työpaikkani 30-vuotis synttärit S/S Borea laivalla. Perheen kanssa yövyttiin sukulaisten luona Kaarinassa ja lauantai menikin mukavasti pienellä kauppakierroksella mieheni serkun kanssa... Ensin suunnattiin iiisolle lastenkirpparille, josta mukaan lähti lapsukaisille, jotain pientä ja tarpeellista. Eli vaatetta. Sitten oli vuorossa Ruskon Loviisan aitta - http://www.loviisanaitta.fi/ . Enkä vain voinut olla ohittamatta alekopan Creamin housuja. Housuja olen hyvin laiska ostamaan ja jos kohdalle osuu mieleiset ja sopivat, on niihin pakko tarttua.

Sitten päivä jatkui hassun hauskalla Pajanpuodilla Littoisissa - http://www.pajanpuoti.fi/ , joka pursui ovista ja ikkunoista mitä vastustamattomampia aarteita. Niin, kun arvata saattaa, ei sieltä tarvinnut tyhjin käsin lähteä. Kaikki jotka vähänkin tuolla suunnalla liikkuvat ja tykkäävät vanhoista esineistä, suosittelen ehdottomasti piipahtamaan. Ja mikä parasta, mielestäni hinnat olivat erittäin kohtuulliset!

Tähän pikkupöytään, joka oli tuunattu vanhasta saavin kannesta iskin silmäni välittömästi. Ja hintaakin vain vaivaiset 20€.

Tältä se näytti kotona

Tuo vanha puulaatikko oli toinen, jonka puodista hankin. Olen tuommoista jo jonkin aikaa metsästänyt ja itseasiassa oli tarkoitus laittaa se olkkarin puolelle "kirjahyllyksi" toisen vanhan laatikon päälle. Täytyi kuitenkin todeta, että siihen se ei sopinutkaan, niinpä laitoin sen eteiseen kenkähyllyksi.

Ja koska edellellinen naulakko oli aivan liian harmaa, piti vaihtaa koukut laatikon kanssa saman sävyiseen laudan pätkään. Naulakon lauta on hankittu Hämeenlinnan Metsäkylän Navetasta - http://www.metsankylannavetta.fi/, jossa hinnat mielestäni vähän turhan kalliita. Vanhoista 2l perunakapoista en maksaisi 80-120 euroa tai pikkuisista lypsyjakkaroista 40-70 euroa. Vaikka kuinka ihania ovatkin! Tästä noin metrin mittaisesta laudan pätkästä köyhdyin vain kolmella eurolla, eli se ei ollut paha.

Toivotaan, että viikko jatkuu aurinkoisena ja pikkupotilaat pian tervehtyvät! Iloista viikon jatkoa kaikille!

<3:lla Emppu

Uudet huonekuviot!

Alkoi veljesten iltakarkelot yltyä sellaisiin sfääreihin, että asiaan oli puututtava. Joten päätettiin pistää molemmille omat sopet unien ajaksi ja leikkihuone pysyi ennallaan.

Olen huomannut, että ihmisillä on erilaiset tavat terapoida itseään surun tai murheen tullen, niinpä ei varmasti ollut sattumaa, kun rakas mummuni menehtyi jouluaattona niin meikäläisen muuttoruljanssi tavaroiden kanssa alkoi heti tapanin jälkeen. Olen jo pitkän aikaa sisustanut kotiamme mummun esineillä, kuten esimerkiksi tv-kaappi, iso sinkkiämpäri, kirjoituspöydän tuoli ja lukuisat ikkunapokat. Myös kaikki kotimme pitsit ja pitsilakanat ovat mummun varastoista. Ihanaa, että mummu ehti myös näkemään esineidensä uuden elämän! <3 En menettänyt vain mummua, vaan menetin elämästäni ihmisen, joka poikkeuksetta kysyi (vielä viimeiselläkin tapaamisella sairaalassa) mitä minulle kuuluu ja kuinka olen jaksanut. Ja niin surullista kuin se onkin, niin mummu oli minulle kautta aikain läheisempi kuin oma äitini on. Mummu oli se jolle jo lapsuudessa kerroin suruni ja murheeni ja se jonka luona oli turvallista. Tämän vuoksi teen varmasti vielä pitkään surutyötä tämän menetyksen kanssa.

Mutta sitten vielä kurkistus Tarmon unohuoneeseen, jonne hänellä oli kunnia saada rakas pikkusisko huonetoverikseen. Tämä järjestely ainakin toistaiseksi sujuu hyvin ja entinen talkshow-isäntä on myös vaiennut!

Huone ovelta katsottuna

Isännän nikkaroima hylly valokuvilla peitetty!

Ai että mä rakastan noita heinäseipäitä! Itse ommeltu tähtiverho!

Viime kevät laski yllemme sumuverhon, kun appiukkoni menehtyi yllättäin. Tämä ihana liukuovikaappi pelastettiin muistoksi papasta. Viimekesänä mieheni hioi kaapin, mutta muuta sille ei ehditty tekemään.

Ja nyt, kun on se prinsessa jolle ommella mekkoja, niin niitähän ommellaan! Ja mikä ihana tarina tässä mekossa... Minun toinen mummuni oli aikoinaan piirtänyt kaavat ja leikannutkin tämän ihanan Marimekon pallokuosisen liivimekon, mutta ei ollut koskaan ommellut saumoja kiinni. (Tarkoituksenaan myydä näitä omassa Marimekon liikkeessään) Niinpä minä ompelin, kun mummu oli tämän kaapin kätköistään löytänyt!

Näissä tunnelmissa kohti huomista ja tulevaa Turun reissua. Tarkoitus olisi päästä lauantaina kiertelemään paikallisia sisustushelmiä. Tuskin maltan odottaa!

<3:lla Emppu

Hurrjaa!!!

Hurrjaa! Miten ja mihin tämä kaikki aika onkaan mennyt... Hiukan hämilläni nyt tätä raapustan ja totean, että jossain vaiheessa elämä todella meni niin kiireiseksi, ettei tänne tullut mitään raapusteltua. Paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua. Iloisia, mutta myös niitä surullisia ja hyvin lopullisia asioita. Pitkä syksy tuntui entistäkin pidemmältä ja pää alkoi jo olla pensaassa, mutta nyt kun tuota ulkona olevaa auringonpaistetta katsoo saa huokaista, että se valo tuli sittenkin. Entistäkin suurempana ja merkityksellisempänä. Ihanaa! Tavoitteena jatkaa edelleen blogia positiivisena piristeenä, mutta ehkä sekaan saadaan ripaus elämän realiteetteja ja arkea.

Suurin syy blogipimentooni on ehdottomasti elämänmuutos, jonka nuo alla olevat kuvat paljastavat.

Prinsessan sänky, jossa itse ommeltu päiväpeitto keittiöpyyhkeestä ja tuunattu mobile vanhasta lampunvarjostimesta, josta sain idean ihanasta Mirjamin http://willawanilla.blogspot.fi/ -blogista.

Meidän perheeseen syntyi elokuussa kolmas lapsi, Tilda neiti. Tuo ihanaakin ihanampi pikku prinsessa valtasi kertaheitolla äidin sekä muun perheen sydämet. Kohta ikää siis puoli vuotta ja neidosta on kasvanut tomera ilopilleri. Olkoonkin, että hän niin kuin isoveljet on myös osannut valvottaa ja valvottaa!

Vaikka arki kolmen alle viisi vuotiaan lapsen kanssa on pitänyt äiskän ja iskän kiireisinä, on ymmärrys omista pienistä hetkistä ja laatuajasta itsensä kanssa myös korostunut. Ja mites muuten sitä tämmöinen sisustusintoilija viettäisi kuin pikkusia ja välillä vähän suurempiakin sisustusprojekteja tehden. Eli intohimo sisustamiseen, ompeluun, käsitöihin ja tuunauksiin ei ole hälvennyt mihinkään.

Jännä nähdä mitä kaikkea tämä vuosi tuo taas tullessaan. Minä itse ainakin olen suunnattoman onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla ympärilläni on. Ihanat lapset ja aviomies. Ihania ystäviä, jotka todella välittää ja osoittaa sitä muillakin kuin sanoillaan. Ystävillä, jotka aidosti kysyvät mitä minulle kuuluu ja jaksavat myös aidosti kuunnella, kun vastaan. Ja ennenkaikkea tuovat minulle sitä positiivista energiaa, jota tämä arjen pyörittäminen vaaditaan!

Tästä on ihana jatkaa ja toivottaa hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Emppu

Kurkistus Kodinhoitohuoneeseen!

Tänään oli vuorossa Vuoreksen Villa Harmonian outletpuodin avajaiset, sinnehän kiiruhdin ja onnekseni vielä ihan itsekseni. Jäihän sieltä jotain käteen, niin kun arvata saattoi ja sen innoittamana sitten vähän kotonakin puuhastelin. Päivä sai vielä ihanan päätöksen reippaalla kävelylenkillä, raikkaassa syysilmassa hyvässä seurassa.

Kurkistus kodinhoitohuoneeseemme, joka siis hyvin harvoin tässä kunnossa. Mutta nyt kun kaikki pyykit ja muut ylimääräiset sain altapois, oli aika kaivaa kamera esiin ja kurkistaa tähän nurkkaan.

Alkuperäsiin piirustuksiin ei tämä "kuivausnurkka" kuulunut, mutta me miehen kanssa tämä haluttiin. Pyykit saa loistavasti pois jaloista kattokiinnityksen ansiosta kuivaustilaa on riittämiin. Takana oleva hylly on Ikeasta ja tänään hankin sinne tuon korin Villa Harmoniasta.

Vanha puulaatikko on naapurin ex-navetan jäämistöjä ja linnut omia ompeluksia.

Tuon hyllyn on mies väsännyt ja naulakon ostin Pajutilalta. Koppaan ompelin turkoosin sisäkankaan.

Suksi on mummulan varastosta. 

 Penkki on Farmin vanha saunanpenkki ja maalasin sen vain valkoiseksi.

Vanha luistin sai tulla koristamaan kodinhoitohuoneen tasoa.

Vanha lyhty on omasta aarreaitastani ja kaikkineen ruosteineen ja kolhuineen, se vaan on niin mun mieleeni

.

Pientä trimmausta makkarissa!

Syyslomamme on ollut ihanan rauhallista (kerrankin), eikä mitään suuria etukäteissuunnitelmia ole tehty. Itse olen ollut aika flunssainen, joten senkin puolesta on ollut parasta vain olla. Eilen kävimme pikaisella pohjanmaa visiitillä, josta kuulette lisää myöhemin ja pari päivää sitten hairahdin siivoilusta enempi järjestelypuuhiin. Lukiessani Anskun blogia Muistoja mummosta (http://villahovineloa.blogspot.fi/2012/10/muistoja-mummosta.html) ajattelin, että voisin kasata pienen pöydän ihanille tavaroille, joita minulle rakkaat isovanhemmat ovat omistaneet tai jotka ovat heidän elämäänsä kuuluneet.  Minä olen niitä onnekkaita, jonka isoiso- ja isovanhemmat ovat säästäneet yhtä sun toista. Olen myös onnekas, että kovin moni muu kummankaan puolen suvusta ei ole näihin samoihin ihastuksen kohteisiini kynsiään pistänyt. Päätin siis ottaa esille ja järjestellä makkariimme yhtä sun toista saatua ja meille kulkeutunutta. 

Takana Isopappani sorvaama kynttilänjalka.

Isomummuni tekemiä pitsiliinoja.

 Isäni mummun vanha perunakappa ja sisällä isomummuni ompelemat pitsilakanat.

Mummuni Marimekon mekko, vuosimallia 1966.

Vanhoja ikkunanpokia kahdessa eri koossa. Ja isomummuni Singeri pöytätasona.

Vanhat henkarit, jotka olen maalannut.

Mieheni Hymypoika-patsas 6.lk

Vanhassa puulaatikossa vanhoja palkintolautasia, rintakoruja, avaimia, valokuvia, kehykset ja rautanauloja.

Tämmöistä Karheaa ja kaunista tänään! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Ja rohkeasti saa jättää kommenttia minua ilostuttamaan!

Yst. terv. Emppu

Valmis Mr. Kaappi

Oi oi... Nyt on Kaappi projekti saatu päätökseen. Huippua! Tästä lähtien meillä katsellaan siis televisiota kaapista! :) Alunperin tarkoitus oli sijoittaa kaappi yläkertaan ompeluhuoneeseeni kankaille, mutta kuinkas kävikään! Ihastuin siihen niin, etten olisi hannonut viedä sitä sinne "pimentoon"! Tässä se nyt  on ja kuinka ollakkaan lähti lumipallo taas pyörimään ja vähän muitakin muutoksia kalusteiden sijoittelussa. Kauaa ei siis tuo kesällä hankkimani Ikea-kokonaisuus ehtinyt vanheta, kun Rouvan mieli muuttui, mutta kyllä sille käyttöä löytyy...jahka päästään seuraavaan projektiin!

Jotain tämä nurkka vielä kaipaa, mutta ehkä se jotain tulee minua vastaan tulevan viikonlopun aikana.


 Tämä oli siis olohuoneen näkymä ennen muutoksia...

Ja tämä muutosten jälkeen...

Urakka jatkuu...

Kaapin kimppuun ollaan hyökätty nyt urakalla. Eilen päästiin hiomaan ja laittamaan ensimmäinen maalikerros. Tänään oli sitten taas vuorossa hiontaa ja toinen maalikerros. Kaapin kanssa työskentely on niin terapeuttista ja antoistaa. Näkee oman käden jälkee ja vaiheesta toiseen siirryttäessä voi vain arvailla mikä on lopputulos. Katsotaan koska tulee valmista ja kuinka montaa maalikerrosta kaappi huutaa... Tyylilleni uskollisena ei mitään priimaa ja viimeisen päälle tasaista lopputulosta ole luvassa!