Uudet huonekuviot!

Alkoi veljesten iltakarkelot yltyä sellaisiin sfääreihin, että asiaan oli puututtava. Joten päätettiin pistää molemmille omat sopet unien ajaksi ja leikkihuone pysyi ennallaan.

Olen huomannut, että ihmisillä on erilaiset tavat terapoida itseään surun tai murheen tullen, niinpä ei varmasti ollut sattumaa, kun rakas mummuni menehtyi jouluaattona niin meikäläisen muuttoruljanssi tavaroiden kanssa alkoi heti tapanin jälkeen. Olen jo pitkän aikaa sisustanut kotiamme mummun esineillä, kuten esimerkiksi tv-kaappi, iso sinkkiämpäri, kirjoituspöydän tuoli ja lukuisat ikkunapokat. Myös kaikki kotimme pitsit ja pitsilakanat ovat mummun varastoista. Ihanaa, että mummu ehti myös näkemään esineidensä uuden elämän! <3 En menettänyt vain mummua, vaan menetin elämästäni ihmisen, joka poikkeuksetta kysyi (vielä viimeiselläkin tapaamisella sairaalassa) mitä minulle kuuluu ja kuinka olen jaksanut. Ja niin surullista kuin se onkin, niin mummu oli minulle kautta aikain läheisempi kuin oma äitini on. Mummu oli se jolle jo lapsuudessa kerroin suruni ja murheeni ja se jonka luona oli turvallista. Tämän vuoksi teen varmasti vielä pitkään surutyötä tämän menetyksen kanssa.

Mutta sitten vielä kurkistus Tarmon unohuoneeseen, jonne hänellä oli kunnia saada rakas pikkusisko huonetoverikseen. Tämä järjestely ainakin toistaiseksi sujuu hyvin ja entinen talkshow-isäntä on myös vaiennut!

Huone ovelta katsottuna

Isännän nikkaroima hylly valokuvilla peitetty!

Ai että mä rakastan noita heinäseipäitä! Itse ommeltu tähtiverho!

Viime kevät laski yllemme sumuverhon, kun appiukkoni menehtyi yllättäin. Tämä ihana liukuovikaappi pelastettiin muistoksi papasta. Viimekesänä mieheni hioi kaapin, mutta muuta sille ei ehditty tekemään.

Ja nyt, kun on se prinsessa jolle ommella mekkoja, niin niitähän ommellaan! Ja mikä ihana tarina tässä mekossa... Minun toinen mummuni oli aikoinaan piirtänyt kaavat ja leikannutkin tämän ihanan Marimekon pallokuosisen liivimekon, mutta ei ollut koskaan ommellut saumoja kiinni. (Tarkoituksenaan myydä näitä omassa Marimekon liikkeessään) Niinpä minä ompelin, kun mummu oli tämän kaapin kätköistään löytänyt!

Näissä tunnelmissa kohti huomista ja tulevaa Turun reissua. Tarkoitus olisi päästä lauantaina kiertelemään paikallisia sisustushelmiä. Tuskin maltan odottaa!

<3:lla Emppu

Hurrjaa!!!

Hurrjaa! Miten ja mihin tämä kaikki aika onkaan mennyt... Hiukan hämilläni nyt tätä raapustan ja totean, että jossain vaiheessa elämä todella meni niin kiireiseksi, ettei tänne tullut mitään raapusteltua. Paljon on tässä välissä ehtinyt tapahtua. Iloisia, mutta myös niitä surullisia ja hyvin lopullisia asioita. Pitkä syksy tuntui entistäkin pidemmältä ja pää alkoi jo olla pensaassa, mutta nyt kun tuota ulkona olevaa auringonpaistetta katsoo saa huokaista, että se valo tuli sittenkin. Entistäkin suurempana ja merkityksellisempänä. Ihanaa! Tavoitteena jatkaa edelleen blogia positiivisena piristeenä, mutta ehkä sekaan saadaan ripaus elämän realiteetteja ja arkea.

Suurin syy blogipimentooni on ehdottomasti elämänmuutos, jonka nuo alla olevat kuvat paljastavat.

Prinsessan sänky, jossa itse ommeltu päiväpeitto keittiöpyyhkeestä ja tuunattu mobile vanhasta lampunvarjostimesta, josta sain idean ihanasta Mirjamin http://willawanilla.blogspot.fi/ -blogista.

Meidän perheeseen syntyi elokuussa kolmas lapsi, Tilda neiti. Tuo ihanaakin ihanampi pikku prinsessa valtasi kertaheitolla äidin sekä muun perheen sydämet. Kohta ikää siis puoli vuotta ja neidosta on kasvanut tomera ilopilleri. Olkoonkin, että hän niin kuin isoveljet on myös osannut valvottaa ja valvottaa!

Vaikka arki kolmen alle viisi vuotiaan lapsen kanssa on pitänyt äiskän ja iskän kiireisinä, on ymmärrys omista pienistä hetkistä ja laatuajasta itsensä kanssa myös korostunut. Ja mites muuten sitä tämmöinen sisustusintoilija viettäisi kuin pikkusia ja välillä vähän suurempiakin sisustusprojekteja tehden. Eli intohimo sisustamiseen, ompeluun, käsitöihin ja tuunauksiin ei ole hälvennyt mihinkään.

Jännä nähdä mitä kaikkea tämä vuosi tuo taas tullessaan. Minä itse ainakin olen suunnattoman onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla ympärilläni on. Ihanat lapset ja aviomies. Ihania ystäviä, jotka todella välittää ja osoittaa sitä muillakin kuin sanoillaan. Ystävillä, jotka aidosti kysyvät mitä minulle kuuluu ja jaksavat myös aidosti kuunnella, kun vastaan. Ja ennenkaikkea tuovat minulle sitä positiivista energiaa, jota tämä arjen pyörittäminen vaaditaan!

Tästä on ihana jatkaa ja toivottaa hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Emppu

Lisää meininkiä leikkihuoneeseen!

Innostuin tuossa taannoin ostamaan Lasten lelukaupan -50% korista sisustustarroja. Olivat niin somanvärisiä, että niitähän lähti sitten kaksikin settiä mukaan! Viikonloppuna sain aikaa kiinnitellä niitä seinälle ja tässä olisi lopputulos. 3,5m lippusiimaa ja aakkoset, jotka kiinnitelin suunnilleen sydämen muitoiseksi kyhäelmäksi.

Pussukan ompeli poikien käsinukeille Lisbeth Dahlin keittiöpyyhkeestä, jonka hankin tällä viikolla Villa Harmoniasta. Tykkäsin kovasti tuosta kuosista! Traktori pussukka on täynnä poikien pehmoleluja ja sen Home art:n tuotantoo. Kiva vaihtoehto lelujen säilytykseen!

Mukavaa häämöttävää viikonloppua kaikille! Minulla on taas Perfect Home kutsut huomenna ja odotan niitä jo aivan innoissani!

<3:llä Emppu

Äiti käy nyt rauhoittumisnurkassa!

Rauhoittumisnurkka. Halusin kotiimme erityisesti tuolle esikoisellemme paikan, jossa hän voisi käydä rauhoittumassa tai oleilemassa tilanteen niin vaatiessa. Jokainen, joka on taistellut uhmaikäisen lapsen kanssa ymmärtää varmasti miksi tällainen paikka kodistamme löytyy. Paljon puhutaan tempperamenttisista ja ns helpoista lapsista. Jos jommalle kummalle puolelle pitäisi meidän esikoisen kohdalla kuppi kallistaa olisi se tuo ensimmäinen. No sanotaan näin, että hän osaa olla hyvin päättäväinen, reipas mielipiteissään, vauhdikas toiminnoissaan ja voimakas tahdossaan. Niinä hetkinä tuo rappusten alle kyhäämäni rauhoittumisnurkka on osoittautunut hyvin otolliseksi paikaksi käydä hetken pysähtymässä. Hän saa olla siellä yksin, ilman, että kukaan häiritsee ja on sovittu, että sieltä tullaan pois sitten, kun on rauhoituttu. Näin lapsi saa silmiemme alla turvallisesti purkaa tuntojaan ja aikuiset on lähellä, jos tilanne tai lapsi vaatii. Joskus tuonne kömmitään lasten kanssa lueskelemaan tai makoilemaan. Ja onpa niitä hetkiä, kun äiskä on ilmoittanut käyvänsä hetken rauhoittumisnurkassa. Silloin pojat tietää, että äiti on nyt hetken rauhassa - tai oikeastaan esikoinen tietää. :) 

Onko sinun kodissa joku vastaavanlainen paikka tai pesä, joka on teillä toiminut? Olisi mielenkiintoista kuulla. Jätä kommenttisi, niin ilahdun varmasti!

Ompelin nuo tyynyjenpäälliset ikean ruutu- ja raitakankaasta sekä kaapista löytämästäni vanhasta verhokankaasta, turkoosiruutuinen. Patjan päällä on valkoinen ikea-päiväpeitto ja tuon jättityynyn päälle ompelin ikean sinisestä päiväpeitosta päällisen. Poro on esikoisen saama syntymälahja veljeltäni.

Kodin uumeniin!

Ihana viikonloppu lopuillaan. Olin tosiaan ensimmäistä kertaa yksin kotona, sitten äidiksi tulon jälkeen. Kuinkas muuten kuin siivoamalla, järjestelemällä, tuunaamalla, sisustamalla ja ompelemalla tuon ajan olisi voinut käyttää. Ai niin ja tietysti lepäämällä, eli yhtäjaksoisilla yöunilla. No tänään olimme vielä koko perhe ihanilla naapurin pojan synttärijuhlilla. Enpä ole ennen viettänyt kaksi vuotiaan synttäreitä Ravintolan yksityistiloissa, elävän afrikkalaisen rumpumusiikin säestyksellä. Aivan mahtavat kekkerit ja on muutenkin aivan mahtavat naapurit! <3

Nyt takaisin kotiin ja jatketaan seuraavaksi poikien unihuoneesta... Pojat siis nukkuvat yläkerrassa ja lelut ja leikit on alakerrassa. Meillä tämä järjestely on toiminut hyvin ja minusta on ihana, kun pojat valvovat toistensa unta. Poikien huone on sisustettu, perinteisesti vaaleansinisellä, beigellä ja valkoisella. Tapetin valitsimme vain yhdelle seinustalle, ettei hypi raidat silmille. Tarmon pinnasänky on suvussa kiertävä ja mm. äitini on aikoinaan nukkunut samaisessa sängyssä. Sängyn ylä puolella olevan hyllyn mieheni on itse nikkaroinut ja minä maalasin. Samoin vaaleansininen pieni jakkara on suvusta tullut isomummuni vanha ja päivitin sitä vain sinisellä maalilla. Larin sängyn vieressä olevat tähtikaapistot olen ostanut Löytöliiterin alennusmyynneistä yht. 30 eurolla, tosin poikien lukemiset olleet välillä niin railakkaita, että yksi ovikin on saanut kyytiä. Tuo keinuhevonen Larin ristiäislahja tilaustyönä eräältä puusepältä.

Seuraavaksi minun ja mieheni Tommin makuuhuone. Kaikki makuuhuoneemme ovat suunnilleen samankokoisia, noin 10 neliöisiä, eli ei mitään kovin suuria, mutta kun koittaa pitää kalustuksen hallinnassa niin tila riittää hyvin. Sänkyämme peittää tuo ihana Pajutilan alennusmyynneiltä ostettu päiväpeitto + kaksi tyynyä yhdistelmä. Maksoin tuosta setistä aivan pilkkahinnan, koska kyseessä oli tahriintunut esittelytuote. Pesussa lähti tahrat ja peite oli kuin uusi! Sänkymme on aivan ihanaa Tempur-mallistoa tyynyineen. Ja voin sanoa, että laadusta kannattaa maksaa. Itse en voisi enää kuvitella muunlaista sänkyä. Harmi, että meillä ei ollut tuota vielä raskausaikanani. Sängyn vieressä olevat tuolit ovat myös yllätys yllätys suvun vanhoja, uudella maalipinnalla päivitettyjä. Tuon peilin päällä istuskelevan, pissahädästä kärsivän enkelin ostin taannoiselta Jyväskylä-Kuopio reissulta, kun poikkesin rakkaiden ystävien luota kyläilyn jälkeen läheisellä Puttipajan myymälällä. Tykkään kovasti myös noista ajatusteksteistä ja koitan pitää huolta, että niiden hankkiminen ja hamstraaminen ei karkaisi käsistä, mutta tässä taas yksi, vaatehuoneen oven päältä.

Yläkerran aulasta on kulku kolmeen makuuhuoneeseen ja vessaan. Vessan oven yläpuolella oleva hylly kuuluisi oikeasti toisinpäin, mutta tilanpuutteen vuoksi se on nyt noin. Aulan penkki ja pöytä ovat taas sukuaarteita, Empun käsissä tuunattuja, eli hiomista ja maalaamista. Yläpuolella on vanhoissa ikkunanpokissa meidän hääkuvia, kehystämössä teetetty.

Tässä vielä olohuone, keittiö ja ruokailuhuone yhdistelmämme. Sekalaista seurakuntaa, ei voi muuta sanoa. Tykkään kodistamme, kun se on avara, mutta tuo avaruus lisää haasteita saada tilasta myös kodikas. 

Vanha ikkunan poka maalattu ja heti perään hiomalla kulutettu - kätevää vai mitä! Linnut ovat ensikosketukseni lintuompeluksiin. Sen ovat vielä näköisiä, mutta ajattelin, että jotain muuta kun sydämiä.

Auto on meidän perhe-lehden tilaajalahja. Aivan poikien suosikki! Takana olevat tyynyt on vyötetty isäni nuoruusvuosien nahkavyöllä.

Talvella oli ikeassa tarjouksena nuo lipastot 19e kpl (muistaakseni), ajattelin että ne täytyy saada, mutta jotain omaa niihin on keksittävä. Niinpä mieheni keksi taas nuo heinäseipäät. Joten pesu, halkaisu, maalaus ja ei kun ruuveilla kiinni. Niin saatiin taas vähän uutta ja vanhaa rinnakkain.

Kodimme ainut desing huonekalu, mademoiselle. On kyllä ahkerassa käytössä.

Siinä toinen tilkkupeitoistani. Halusin suuren suuren, koska vaalea sohvamme oli jo aika tahrainen ja värimaailmastakin tuli lopulta hyvin sekalainen seurakunta. Edessä oleva rahi on askon ja siihen päälle virkkasin tuommoisen päällisen.

Kukkapöytä on samaa sarjaa yläkerran makuuhuoneen tuolien kanssa. Mummulan varastosta löysin tuon suuren sinkkiämpärin ja en nyt muista, mikä sen virallinen nimi oli.

Tämä on vanha musta nojatuoli, jonka maalasin ihan kalustemaalilla. Ei paikkaa, jota ei voisi maalata! :) Tuolin alla on Perfect Homen matto, joka on käsin kudottu laukku- ja kenkäteollisuuden nahanjäämistä. Mahtavaa kierrätystä!

Lisää ikkunanpokia! Absolutely! Nämä kehykset ovat olleet aikoinaan mummun ja pappani omistaman elokuvateatterin mainosikkunan poka. En halunnut tehdä sille sen suurempaa tuunausta, kun pieni hionta ja pesu. Tarran tilasin Sisustusamalialta.

Lasipurkillinen vaahtokarkkeja! Nam! Katsoa saa, mutta ei koskea.

Ilta pimenee, kynttilät syttyy! Niin myös tähän vastutamattoman ihanaan Perfect Home lasilyhtyyn. Tässä sepustukset tältä erää! Mukavaa viikon alkua kaikille!

Koko päivän yksin kotona!

Tästä voisi kotini esittely alkaa!

Tässä on näkymä leikkihuoneen ovelta. Keittiö on ikean ja lokeroihin ompelin marimekon markiisi kankaasta turkoosit pussukat. Sängyn päällä oleva tilkkupeitto on laatuaan ensimmäinen peittokäsityöni. Sain siihen hyvältä ystävältäni apuja ja itseasiassa peitto valmistui nopeasti, kun sai tehtyä liukuhihna periaatteella. Tyynyt olen myös ommellut itse. Leikkihuoneen maton virkkasin kesällä ja lempiväreistäni tietenkin.

Tässä poikien askartelu ja tarjoilupöytä. Harvemmin pöytä siis tuossa kunnossa. Hyllyn päällä olevat Lari- ja Tarmo taulut ovat suoraan Tansaniasta rakkaiden naapureiden tuliasia. Kyseessä Tinkatinka - taidetta. Alla oleviin sinkkiruukkuihin olen ommellut auton, pallon, vasaran - ja ? -merkin kuvat, jotta lelujen takaisinlaitto helpottuisi.

Mieheni piano. Niin toimii huone myös musisointi-huoneena. Joskus tuntuu, että vietämme päivästä suurimman osan juuri tässä huoneessa. Tuo taulu on myös Tansanian tuliaisia, tarkoittaa rakkautta ja yhdessä oloa.

Tykkään hirmuisesti erilaisista lasipurkeista ja tämän olen ostanut joskus Casamonican alennusmyynneistä, se on seilannut ympäri asuntoamme milloin vessapaperirullien säilöjänä tai pelkkänä koristeena. Mutta nyt sielä asustelee esikoisemme tennarit.

Rakastan vanhoja esineitä joilla on jokin historia ja tarina. Tässä yksi niistä. Tämä vanha ikkunanpoka on mummulastani. Liimasin siihen teemaan sopivan lorun ja maalasin pokat valkoiseksi.

Tästä eli lasten leikki- ja vierashuoneesta alkoi päivän urakointi. Ensimmäisenä kippasin kaikki huoneen lelut lattialle ja eikun järjestelemään. Lelut taas omilla paikoillaan ja poikienkin on sitten kiva ryhtyä niitä uudelleen järjestelemään.

Tässä meidän alakerran vessa. Olemme saaneet pappani kotitilalta vinon pinon heinäseipäitä ja tässä yksi paikka mihin olemme niitä laittaneet. Seipäät on vain pesty ja halkaistu, joten ei sen suurempaa tuunausta. Tykkään tällä hetkellä kovasti hyllyköistä, ja pakko oli semmoinen tänne vessaankin saada, kun osu tuommoinen soma irtohylly eräässä sisustuskaupassa silmään. Koukeroita, mutta ei sydämiä, niitä kun tässä kämpässä alkaa jo joka nurkassa olemaan! :) Yksi villityksistäni on myös nyt nuo liitutouhut. Tuon yrttipurkiksi tarkoitetun sinkkiruukun löysin Pajutilan ale-myynneiltä ja minusta on ihana kirjoitella noihin milloin mitäkin. Tuolla ruukussa siis raikastimia. Ja loppuun vielä ajatus...joka pitää mielen virkeänä.